torstai 17. elokuuta 2017

Kaksi tuokiokuvaa


- Täällä näkee kaikenlaista, bussikatoksen penkillä istunut nainen naurahti. Olin samaa mieltä. Se, että pysäkille lyllertää kaksi vierasta kieltä melskaavaa pitkiin hameisiin ja päähuiveihin, hijabeihin sonnustautunutta naista lastenvaunuja lykkien, ei enää hämmästytä ketään. Mutta tämä:

Iso sininen avoauto, oikea vanhanajan kosla viilettää Vapaudenkatua  keskustaan päin. Etupenkillä kaksi rennon oloista kaveria, takana kolmas mies sotkuinen tukka tuulessa hulmuten. Mutta seurueen komein kunkku on etupenkin selkänojalla istuva iso musta koira! Uljaan näköisenä, mustavalkoinen pää korkealla se vauhdin hurmasta nauttien, vaiko sitä peläten katsoo tiukasti menosuuntaan päin. Mikä hauska, hillitön välähdys elämän monimuotoisuudesta! Etäisesti koira muistutti presidentin Lennu-koiraa, mutta tämän komistuksen rinnalla Lennu näyttäisi kääpiöltä.

Aikaisemmin päivällä olin torin toisella puolella apteekissa seisaaltani odottanut vuoroani yli puoli tuntia. Kun jokin istumapaikka oli vapautunut, siihen oli ollut monta minua huonommin liikkuvaa  ihmistä pyrkimässä. Olin jo harkinnut että lähtisinkö ja antaisin vuoronumerolappuni juuri sisään tulleelle vanhalle pariskunnalle, mutta päätin kestää loppuun asti ja vastedes toimittaa asiani jossain laitakaupungin hiljaisemmassa apteekissa. Mutta Suomen kansa on tottunut odottamaan, taisin olla ainoa joka huokaili ja vaihtoi kärsimättömästi painoaan jalalta toiselle. Juuri saapuneet mies ja nainenkin olivat asettuneet tyynen näköisinä seinän vierustalle seisomaan. Ja ovi käy koko ajan, kaiken ikäistä asiakasta lappaa sisään. Joitakin sentään poistuukin, vaikka välillä tuntuu kuluvan ikuisuus ennen kuin tauluille kilahtaa uusi punainen numerovalo. Eräässä loosissa naisasiakas näyttää jääneen suustaan kiinni, selittää seisoaltaan virkailijalle jotakin. Onkohan se päättänyt kertoa koko elämäntarinansa välittämättä vähääkään siitä, että pilvin pimein ihmisiä istuu ja seisoo odottamassa  vuoroaan! Päätän lähteä vaivihkaa kurkkaamaan mitä siellä oikein tapahtuu. Mutta en ehdi ottaa askeltakaan kun naisen edestä nousee huonokuntoisen  näköinen mies, joka ilmeisesti on istunut asiakastuolilla koko ajan ja nainen on ehkä keskustellut virkailijan kanssa hänen lääkitykseensä  liittyvistä asioista. Pariskunta lähtee etenemään kassoja kohti niin että nainen työntää rollaattoriaan ja mies seuraa lyhyin vapisevin askelin hänen perässään, pitää kummallakin kädellään naisen olkapäistä kiinni. Voi hyvä Jumala tätä ihmisen elämää! Näky saa kyyneleet silmiini, häpeän omia äskeisiä ajatuksiani. En nähnyt, miten he jatkoivat matkaansa, oliko heillä ehkä ulkopuolella kyyti odottamassa. Oliko nainen miehen omaishoitaja vai hädässä ystävää auttamaan lähtenyt lähimmäinen, pohdiskelin kadulle tultuani. Ja miksi miehen ylipäätään oli tultava sinne apteekkiin, eikö nainen olisi voinut hänenkin asiansa, vaikea tietää. 

Minulla oli lista asioita toimitettavana, mutta ilmeisesti apteekissa seisoskelu oli vienyt voimani niin, että hoidin vain pari kiireisintä asiaa ja puuskutin torinlaidan bussipysäkille. En edes vilkaissut torikahvilan tahi myyntipöytien suuntaan, vaan lopen uupuneena lysähdin bussikatoksen penkille istumaan. Onneksi ohi porhaltanut sininen avoauto komeine koiraherroineen pelasti päiväni!  Näky oli niin riemullinen, että me kaksi toisillemme tuntematonta naista jotka muuten olisimme istuneet puhumattomina eteemme tuijotellen, riehaannuimme rupattelemaan niitä näitä eikä pilvisen päivän hiostavan nihkeä sää tuntunut enää lainkaan niin uuvuttavalta kuin hetki sitten. 

6 kommenttia:

  1. Moi Petriina.
    Ehkä tuo mies halusi tiskille mukaan siksi
    että edes hieman arjen vakio-tapahtumat vaihtaisi maisemaa.
    Mutta eikö olekin hassu ja mukava juttu, kuinka pieni
    tapahtuma muuttaa mielialasi aivan toisenlaiseksi, unohduttaa ne harmittavat ajatukset ja piristää näillä sattumillaan, jotka saavat sinut naurahtamaan tai hymyilemään vielä pitkään niitä muistaessasi. Mulla no hyvän mielen aikaansaajat on pikkuiset lapset, etenki pienet tytöt, joihin joskus kauppareissuilla törmää, jotka isänsä perässä sinne tänne juoksennellen täyttävät ostoskoria tavaroillaan, tai ajavat ostoskärryjä kurkkien uteliaina ympärilleen, totisina katsellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa hyvinkin olla että mies halusi apteekkireissulle mukaan saadakseen hiukan vaihtelua päiväänsä tai ehkä he olivat tulossa kuntohoidosta tms. eikä taksia voinut pitää ulkopuolella odottamassa kovin pitkään tms.

      En ole koiraihminen, mutta avoautossa kolmen huolettoman näköisen kaverin keskellä ohi kiitänyt koiraherra valloitti. Tilanteesta olisi pitänyt saada kuva tai video, sanat eivät riitä kertomaan.

      Poista
  2. Bussipysäkkisi on melkein kuin teatterinäyttämö, Petriina. Olet todella taitava kuvaamaan erilaisia tilanteita. Tuntuu melkein kuin itse olisi ollut paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milena! Se on joskus niin pienestä kiinni, hyvän mielen hyrähdys kuten mielipahakin.

      Poista
  3. Wow mikä juttu, minäkin näin sen mustan koiran ja mahtavan avoauton. Ihana kuvaus ♥ Apteekkijonot eivät täällä ole kovinkaan pitkiä, eikä aina ehdi edes vuoronumeroa ottaa kun jo valotaulu kutsuu. Ikävää ettei Sinulla ole kyydittäjää jonka mukana pääsisit helpommin asioille. Minusta bussilla liikkuminen on aika rasittavaa, vaikka sitäkin olen elämän varrella harrastanut jonkun verran. Komppaan Maksia ja etenkin Milenaa. Näyttämölläsi on aina niin kiva piipahtaa. Aurinkoista syksyä Petriinalle ♥ toivotellen Irja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Irja! Olen tottunut kulkemaan bussilla, kyyditsijäni on jo yli 10 vuotta nukkunut nurmen alla. Täältä lähiöstä pääsee 4 kertaa tunnissa kaupungille ja takaisin. Voi valita linjan joka menee suoraa tietä tai toisen, joka kiertelee idyllisen omakotitaloalueen kautta. Valitsen useimmiten jälkimmäisen, sen päätepysäkki on tässä ihan lähellä joten pääsen valitsemana paikkani joskus ihan tyhjästä autosta. Täällä on meneillään ainakin vuoden loppuun asti kestävä kampanja; matkakorttia käyttäviltä eläkeikäisiltä peritään päiväaikaan lasten lipun hinta, 1,70 euroa. Tosin esim. Unkarissa 65 vuotta täyttäneet saavat matkustaa julkisissa kulkuneuvoissa ilmaiseksi. Mutta tietenkin olisi kätevämpää jos, varsinkin huonolla ilmalla voisi istahtaa autoon heti kotiovelta. Sellaistakin onneksi silloin tällöin tapahtuu. Hyvää syksyä Sinulle myös!

      Poista